Iita kasvaa ja voi hyvin. Painoa kertynyt jo liki 30 kiloa. Vastahan se oli sellainen pikkuinen pallero. Piakkoin tulee ikää jo puoli vuotta ja hyvin alkaa olla käyttäytymisen perustaidot, alkeet suht plakkarissa. Hiomista on suuntaan jos toiseen mutta eiköhän tuo tuosta. Huumorilla mennään ja sitä tosin myös tarvitaan... toisinaan kaikki taittuu hammasta purren!
Iita on mm. haavelija-haahuilija, utelias tutkija, floristi kesäkukkasten haistelija, neiti-aika ruoka-aikojensa suhteen.
Uunivahdin hommat Iita on oppinut heti pienestä Marttaa jäljittelemällä. Mamman tyhjentäessä uunia, vierellä istuu hievahtamatta kaksi vahtia kuin tinasotilaina... ja tietenkin palkkionäkkärin toivossa. Välillä pikku-vahti vetää tirsoja uunin vierellä tai kukkuu muuten vaan uunilla niinkuin parempikin päivystäjä.
 |
| Lisää kuvateksti |
Nuuskija, nuuskamuikkunen... Iita tutkii joka paikan. Kesälläkin joka puska ja heinikko oli rampattava läpi ja näkykin oli usein sen mukainen. Heinien siemenkuriirin tehtävistä tuli ainakin täysi kymppi.
Välillä meno ns. hirttää kiinni, mopo karkaa käsistä. Kun Iita saa hepulin tuntuu kuin sitä ohjattaisiin jostain ylempää eikä se kuule eikä näe tai keskity muuhun kuin omaan riehumiseensa. Noh, kun tuo kaik hetkellinen on ohitse sitten vaan mattojen oikaisut ja huokaisu syvään ettei koiralle käynyt kuinkaan.
Välillä käydään taistoa sängyille, sohvalle nousuista. Koiran paikka on meidän huushollissa lattialla. Ei toimisi meillä sellainen että tulevaisuudessa, kun Iitakin vielä kasvaa aikuiseksi, kaksi 60 kiloista koiraa olisi unten mailla samassa pedissä, huhhuh!
Iita tykkää vahtia, seurata maisemia sekä perhettään. Eräänä päivänä innokas karvakorva ilmestyi kuikuilemaan terassillemme läpi ikkunan hyttysverkon. Se siitä hyttysverkosta!
Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Kovasti on työtä kahdessa koirulissa kun Iita on vielä kasvuiässä. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja menee toivottavasti jatkossakin. ...Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois!
